Quito vimppa päivä
quito oli vimppa etelä-amerikan kaupunki ja siält menin lentsikal miamiin taas. nyt en joutunu sentää purkamaa kaikkii tavaroitani, niinku viimeks. onneks, koska oli iha täysin täynnä se reppu. se oli täynnä jo ku lähin suamest, ja nyt siin oli sisäl viäl quitost ostamiani ihanii asioi (ns. matkamuistoi/tuliaisii) kuten riippukeinu, kaks alpakkavilttii, ihanan pehmee maailman pehmein alpakkakaulahuivi ja paita (huom 38l reppu eli aika tunkemine oli). ostin kans kaks tauluu (rullattuna tiätty) ja yhelt metallityäläiselt semmosen metsän jumalan naaman, joka on tosi hiano. sen annoin isil.
lentomatkaa
lentämine on aivan hirvittävän ihanaa! päiväl varsinki. oi että kui hyvä miäli tulee siit auringonpaisteest ja maisemist suoraa alas päi. saarii, hullut pinnanmuodot heti vedenpinnan alapuolel ja iha turkoosii merta ja pikkupikku venei (tankkerit) ja linnut..
siäl miamis taas perinteikkäästi joogasin nurtsil koko 5 tuntii joka mul oli aikaa ennenku seuraava kone lähti. ei siä oikee muutakaa voi tehä, varsinki jos ei oo rahaa eikä pankkikorttii. miika anto mul lähtiessäni semmosen määrän rahaa joka me laskettii et riittää siihe asti ku pääsen kotti. eli se sisälsi jotai ruakaa miamis, madridis metroseikkailuu ja ruokarahaa, dublinis safkaa, ja tampereel et pääsen kentält keskustaa ja siält rutkuu. eli turkuu. no, heti ku yritin päästä pois quitost ni tuliki ylläri: lentokenttävero 37,90 $! juuuuust.... dollarei mul oli 20. onneks ne otti euroiki, tosin melko paskal kurssil. nyt piti sit vaa selviytyy loppumatka puolel siit mitä oli tarkotus. miamis mennessäni lentokentäl takas ajattelin, et oispa jäzki kiva. ku oli kuumaki. no menin siihe automaatil ja ajattelin et ei mul kyl oo varaa ku meni sinne quitoonki omaisuus.. ja mitä kummaa!!!??? joku oli pistäny rahaa maattiin muttei ollu ottanu jädee ulos! valitsin parhaan jäzkin ja painoin nappulaa (niinku michael jackson tekee hissis) ja sain jäätölööööööööööö!!
viimiset t-paitailut
madridis oli kivaa. matkan alus silä oli yöl pakkast, mut nyt oli iha kesä jo! mul oli n. 6h aikaa hengailla kaupungis, ja lisäks ne siirtymäajat kentäl. tapasin pari kivaa takkutukkaa siin Plaza del Solin vieres ja sit menin kattoo yhtä kaupungiosaa vähä poispäi keskustast. tapasin kodittoman mustan miehen, joka oli jostai ghanan lähistölt kotosi, tosi kiva. soittelin reggaee siin penkil senkaa hiuka, ja sit se halus antaa mul takin. tosi hiano upouus puvuntakki, ja ilmatteeks halus antaa. sen työtä oli takkien myymine. käveltii senkaa muutamat korttelit ja siit matkanvarrelt se löysi lisää takkei. kumma juttu et madridis on tollai vaa takkei kaduil. jotkut oli likasii ja vanhoi, jotkut melko hyvännäkösii ja epäpaskasii. se otti ne parhaat säkkiinsä. sil oli kyl iha huippumuodikkaat vaatteet, et ei sitä ois kodittomaks uskonu millää. hyvä et jotkut ei tarvi hianoi vaatteitaan vaan voi heittää ne menee. sit se meni syömää kodittomien ruokajonoon ja mä kävin netis sil aikaa. sit jatkettii matkaa ja se esitteli mut sen jolleki kaveril ja sit lähinki jo keskustaa päi takas.
ostin puodist patonkii ja mandariinei ja menin plazan poikki, ja joku poika kysys tulta. samal näin ku sen reppu oli auki et siält pilkotti nuuskapurkki! kysysin et varför har du snus i din väska ja se innostus kamalasti et ooksmä ruåttalaine vai?! suomalaine, sanosin. oli muute hurjan vaikeet koittaa ulostaa suustaan ruattii ku on 2 kk ajatellu kaikki espanjaks. edes sellaset sanat ku svårt ja rolig ei tullu millää, piti sanoo englanniks.. ja kaikki nopeet välisanat kuten "ja" ja "mutta" tuli espanjaks iha aina. istuttii siin juttelemas jonku aikaa, se oli vaihdos, opettajaks opiskeleva hlö, Patrick Andersson. sit mentii sen kämpil käymää ja pääsin nettiinki! montamonta kärpäst yhel iskul sain kyl, ja hirvee monta ilmast asiaa ja mukavaa sattumaa monena päivänä. löysin kävelymatkal viä pahvilaatikon niit maalauksii varte, ku ryanairnaine pelotteli et ryanair oikeesti pitää kiinni siit, et vain 1 käsimatkatavara ja 1 ruumatavara, ja ylimääräset maksaa 10e/kpl ja kitara maksaa 30e ja sitä ei saa tuada koneesee ilman kantopussii. mitä kettuu?!?!? enemmänhä se viä tilaa pussis ku paljaana hyväne aika!!! no, mun siis piti varautuu siihe et kaikki pitää pakata ja mitää ei saa sisää. no löysin kuitenki pahvilaatikon, ja se helpotti henkisesti. Patrick oli iha mielettömän kiva! muistutti vähä Sasuu (Haapanen) joka oli mun sivarikaveri Puolalanmäen lukios.
sit menin kentäl. check-innin naikkone oli virolaine ja se innostus ku mää olin suamalaine, ja se oli iha yltiömäisen hyväl tuulel ja sain kaikki mitä mul oli irtoroinaa sekä kitaran ja käsilaukun käsimatkatavaroiks, ja ruumaan laitettu reppu ei maksanu mitää, vaik oikeesti se maksaa kympin, jos alun perin netist lipun tilatessaa ei ollu ottanu ruumatilaa itellee. tulomatkallaha mul oli reppu käsimatkatavarois, ni tuli halvempi lippu. niin piäni se on!
aah ku kaikki maaliman ihmiset olis noin hyväl tuulel töissänsä! ihan turha sitä on vaa vittuilun vuaks vittuilla. vaik ei toi nyt nii monipualist tyätä oo olla check-innis töis, mut voi se olla kivaaki. ryanair oli epäonnistunu työhönotossaan aika pahasti, ku ne oli vahingos päästäny mukavan ihmisen sinne töihi. koska uskokaa vaa - kaikki muut ryanairhenkilökuntalaiset oli ihan tajuttomii mulkkui!!!!!!!!!!!!!!! ja sitä ei voi tarpeeks korostaa. ei pienintäkää palvelualttiut ja sit ku saa kiinnitettyy niitte huomion ni ei niil oo aikomustakaa rupatella mukavasti vaan lähtökohtasesti niil on vitun kiire ja asiakas on aina vääräs.
no hyvät vibat jäi joka tapaukses! sit dublinis tilanne oli semmone et ei ollukaa järkee lähtee kaupunkii kattoo rahan ja ajan puutteen takii. söin sipsii kentäl ja vähä limuu ja leipää. päätin vaa et mua ei todellakaa kiinnosta jos joku pöllii mun kamat, koska jos mä huolehdin alitajusesti ni ei uni tuu kokonaisuudessaa ja jos en nuku, on tosi huono olo. ja nukkusin sikeesti! eikä mitää pöllitty!
suami ja eekkuli
ja taas sain matkatavara-asiat sumplittuu ku olin vaa tarpeeks hyväntuulisesti tarpeeks varma asiastani. nii se menee. konees oli kivat dublinis lomailleet suomalaine keski-ikäne miäs ja naine juttuseurana. tampereel meni kaikki kivasti, koska ketään muuta ei poliisi pyytäny tullitarkastuksee paitsi mua. olin tavarannoutohallis vimppana ku säädin kamat sillai hyvi ettei käsis ois ollu liikaa kamaa, vaan hyvin köytettynä reppuu, ja eiköhä ne sit kaikki revitty auki ja kaikki t-paidan saumatki tarkistettii ettei vaa oo mitää huumehia tuotu ulkomailt. pientä ulkonäkörasismii ehkä. mut ehkä se on nii. juttelin silti mukavii poliisien ja tullimiehen kaa ja annoin kyl palautettaki mut en mitenkää inhottavasti. mut kyl vitutti!!!! lähinnä se et joutusin sen takii odottaa tunnin enemmä et pääsen kotii. ja voi ku ei niil ollu hajuukaa mite reppui pakataa! iha päi helevettii ne pisti, ja ite senkaa ois joutunu taas hikoilee. no, sit ajattelin et antaa olla, enää pari tuntii ja sit ne pääsee ulos tualt repust kaikki.
ostin junalipun, ja kas, miikan antamist rahoist jäljel oli viä 5e!!!! no eihä sii auttanu muu ku mennä ale-pubii junanodottelubissel (40 min aikaa). mun viäree tuli kiva hiuka alkkistäti jonka kaa oli tosi tuottoisat keskustelut. junas nukkusin syvästi. turus isi tuli hakee kailinkaa ja ylläri-make oli kyydis kans. tuli turkuu töihi hän. sit jotai ns. lepäämist eli saakelinmoist hirnumist yötä myöte taas monta päivää, lähinnä sökinkaa. semmost se aina on turus vaa..
ja eea tuli seuraavana päivänä turkuu ja voi että ku oli kummallist nähä pitkäst aikaa! iha outoo, ku olis vast oppinu tuntee toista hiuka. ihanaa. tos matkan loppuvaiheil tuliki jo aika iso ikävä. 2 kuukaut oli kyl tosi sopiva aika. toisaalt olis halunnu jäädä, mut toisaalt oli mielettömän kiva tulla kotii, omaan turvapaikkaa.
jeee suomes on kevät!!!! sillonku tulin, oli kaunis talvi, ja viikko sen jälkee kaik lumet poissa ja lämmint yli 10 atset, auringos tiätty melkee 20 ja aurinkoo paljo. maaaaaaaaaahtavaaaaaaa!
ei sii sit varmaa pal muuta. ai nii, sain air madridilt rahat takasi! kyl maailma suurimmaks osaks toimii melko hyvi.
